Rehellisesti sanottuna luulin, että tämä keskustelu oli ohi, mutta olin täysin väärässä. Aina kun luulen, että se on ohi, se kytee maan alla ja syttyy sitten uudelleen (pienen) metsäpalon lailla. Ja nyt Norjan HR on ottanut keskustelun uudelleen esille ja sanoo, että keskustelua käydään väärästä aiheesta. En tiedä, mistä aiheesta he haluavat meidän keskustelevan, koska artikkeli on piilotettu maksumuurin taakse, josta en aio maksaa.
Siis kotitoimistoa. Se on useimmille tuttu asia, etenkin niille meistä, jotka istuvat toimistopöydän takana. Kotitoimistot ja hybriditoimistot eivät ole mitään uutta, mutta ne tulivat meille tutuiksi pandemian ja useiden lukituskierrosten aikana. Siitä lähtien ne ovat olleet jokaisen toimistorotan suosikkipakopaikka niiltä päiviltä, jolloin tarvitsimme vain taukoa siitä ärsyttävästä ihmisestä, joka istuu vieressämme toimistossa.
Mutta vitsistä vakavaan. Siitä ei ole tullut pelastaja vain silloin, kun tarvitset aikaa itsellesi. Hybriditoimisto on myös helpottanut arjen organisointia. Joskus töiden jälkeen ei ole paljon aikaa, ja silloin kotitoimisto voi auttaa.
Arkielämä on yksi asia, mutta joskus tarvitset myös hieman apua, jotta työpäiväsi sujuu sujuvasti. Ne päivät, jolloin olet kaulaa myöten tehtävien kanssa ja sinun on vain lukittauduttava huoneeseen yksin ja keskityttävä. Eikä vähäisimpänä, että saat tauon siitä ärsyttävästä toimiston naapurista.
Plussat ovat jotain, mistä me kaikki pidämme, myös kotona työskentelyssä. Koskin juuri yhtä niistä, joka on tuottavuus. Lisääntynyt tuottavuus auttaa silloin, kun sinun on saatava jokin asia nopeasti valmiiksi töiden jälkeen tai kun sinulla on ylimääräistä työtä töissä. Ja siitä päästäänkin niin sanottuun "työn ja yksityiselämän tasapainoon". Sinun ei tarvitse tehdä sitä hemmetin työmatkaa, mikä tarkoittaa, että sinulla on enemmän aikaa työelämän elämänosalle.
Yksi asia, jota ihmiset eivät ehkä ajattele niin paljon, on se, että se voi olla etu rekrytoitaessa. Monille nuorille, kiireisille ihmisille, introvertteille tai ehkä vain ihmisille, jotka nauttivat pyjamahousujen käyttämisestä, työ ilman mahdollisuutta kotitoimistoon voi olla täysin mahdoton vaihtoehto. Ja näillä ihmisillä on usein myös paljon arvokasta tarjottavaa!
Terveellisemmät työpaikat ovat toinen etu. Loppujen lopuksi se on koko syy, miksi kotitoimistoista tuli alun perin yleisiä. Joskus olet vähän nössö. Et niin huono, ettet pystyisi työskentelemään, mutta tarpeeksi huono, että kollegoillesi on mukavaa, ettet ole paikalla. Tästä päästäänkin viimeiseen mainitsemaani hyötyyn, eli lojaaleihin työntekijöihin. On perusteltua olettaa, että ihmiset pysyvät pidempään työssä, jossa on vähän tartuntaa. Eikö niin?
Oli joitakin etuja, mutta sitten on myös typeriä, typeriä haittoja. Ensimmäinen on se, että se voi vahingoittaa työympäristöä ja -kulttuuria. Onhan vaikeaa rakentaa hyvää kulttuuria, jos kukaan ei ole toimistossa. Mutta sitten on varmasti paljon kotona työskentelyä, ja se voi viitata aika huonoon kulttuuriin alhaalla. Siinä tapauksessa voi olla hyvä, että toimistossa on taukoa siitä ärsyttävästä naapurista.
Hyviä työoloja ei ole kaikilla kotona. Ergonominen tuoli ja korkeussäädettävä työpöytä avokonttorissa ovat niin hyviä. Ehkä on erilaista istua muhkealla sohvalla läppäri sylissä? Ehkä pieni asuntosi ei myöskään ole täynnä inspiraatiota ja kollegoita, joiden kanssa voi pelata palloa? Siinä mielessä luovuuden hiipuminen voi olla myös haitta.
Lyhyesti sanottuna: Mielestäni kotitoimisto voi olla ihan hyvä. Itse asiassa jopa tuplasti parempi. Se ei kuitenkaan sovi kaikille, ja sen onnistuminen edellyttää joitakin perusvaatimuksia. Katsotaanpa joitakin niistä ennen kuin lopetamme.
Ensinnäkin työpaikalla on oltava hyvä kulttuuri. Ihmisten on nautittava työstään. Kun he nauttivat, he yleensä haluavat tehdä töitä paikassa, jonne he menevät päivästä toiseen. Jos he eivät suoriudu toimistossa hyvin, heidän ei myöskään ole syytä ajatella, että he ratkaisevat tehtäviä kuin Harry Hole ratkaisee mysteerejä.
Luultavasti ei myöskään pitäisi olla niin, että se on koko ajan kotitoimisto, koska silloin, kuten edellä mainitsin, on vaikea rakentaa todella hyvää kulttuuria tai perhettä, jos olet "hullun siisti" työnantaja. Minusta sen pitäisi pikemminkin olla vaihtoehto niitä päiviä varten, jolloin sitä tarvitaan, tai kun arki ei oikein toimi. Toisin sanoen pikemminkin poikkeus kuin sääntö.
Tietyissä tapauksissa se voi myös vaatia joidenkin työntekijöiden räätälöintiä erilaisten tarpeiden tai vaikeuksien vuoksi, ja se on ihan ok, kunhan työ tulee tehtyä.
Päätän siis puheenvuoroni toteamalla, että kotona työskentely toimii. Se on tuottavuuden jokeri. Käytitpä sitä sitten pienenä keskittymismökkinä, pyjaman temppelinä tai ajatusten holvina, niin kyllä, pidä kotitoimisto. Ehkä se on hieman helpotus palata takaisin sen ärsyttävän naapurin luo toimistoon?
PS: Tämä blogikirjoitus on kirjoitettu kotitoimistossa huonolla sohvalla ilman työpöytää, ja minulla oli runsaasti aikaa hoitaa asioita, kun olin valmis (kävin maanpäällisessä helvetissä - Storo Storsenterissä - ostamassa vuodevaatteet). Mielestäni se meni kuitenkin aika hyvin.