Suomen perustuslain toisen luvun pykälä 12 määrittelee sananvapautta Suomessa: Jokaisella on sananvapaus. Onneksi näin on – kyseessä on yksi vapaan yhteiskunnan perusarvoista.
Sananvapauteen kuuluu oikeus ilmaista mielipiteitään avoimesti ilman pelkoa seurauksista. Mutta entä työelämässä? Saako työntekijä sanoa, mitä ajattelee, vaikka työnantaja olisi eri mieltä?
Pistetäänpä hetki ajatellen – missä kulkevat rajat, ja kuka ne määrittelee?
- Vihapuhe
- Luottamuksellisuus
- Lojaalisuusvelvollisuus
Sananvapauden rajoitukset
Sananvapaus on perusoikeus, mutta ei täysin rajaton. Suomessa sananvapautta suojaa perustuslaki, ja sen rinnalle on säädetty tietyt rajoitukset. Osa näistä perustuu lakiin, osa taas sopimuksiin – kuten työntekijän lojaalisuusvelvollisuuteen. Siihen palaamme hieman myöhemmin.
Aloitetaan lakisääteisistä rajoituksista.
Yksi keskeisimmistä on vaitiolovelvollisuus, joka koskee esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia. Tämä tarkoittaa sitä, että arkaluontoisia potilastietoja ei saa jakaa eteenpäin. On helppo ymmärtää, miksi – ja uskomme, että suurin osa ihmisistä pitää tätä täysin oikeutettuna ja tärkeänä.
Toinen, hieman monisyisempi rajoitus liittyy vihapuheeseen. Toivottavasti voimme olla yhtä mieltä siitä, että vihapuheella ei ole sijaa yhteiskunnassa. Mutta mistä tunnistaa, mikä on vihapuhetta – ja kuka sen lopulta määrittelee?
Joissain tapauksissa vastaus on selvä: selvästi rasistiset, homofobiset tai muuten syrjivät ilmaukset rikkovat rajan. Toisinaan tilanne voi olla epäselvempi. Tulkinnassa korostuu usein puhujan motiivi – ja sen arviointi voi olla vaikeaa, varsinkin jos kyse on sanasta sanaa vastaan.
Siitä huolimatta on hyvä, että vihapuhe on Suomessa kriminalisoitu. Se mahdollistaa tilanteiden selvittämisen, tutkinnan ja tarvittaessa seuraamukset. Toivottavasti tämä lainsäädäntö myös nostaa kynnystä vihamieliselle tai syrjivälle puheelle – ja vahvistaa turvallisempaa keskustelukulttuuria meille kaikille.
Voisiko sananvapautesi haitata työpaikkaasi?
Kuvitellaan hetki: olet töissä (todennäköisesti olet, koska luet tätä blogia). Esihenkilösi on sanonut tai tehnyt jotain, mikä tuntuu sinusta väärältä. Olet ottanut asian puheeksi kollegoidesi kanssa – osa on kanssasi samaa mieltä, osa ei. Olet nostanut asian esille myös esihenkilöllesi, mutta hän ei näe tilanteessa ongelmaa.
Kaipaat lisää näkökulmia ja päätät julkaista asiasta viestin sosiaalisessa mediassa. Haluat kuulla läheistesi ja verkostosi mielipiteitä. Monet tietävät, missä työskentelet, ja osa heistä on kanssasi samaa mieltä: tilanne ei vaikuta hyvältä.
Tässä kohtaa yrityksesi maine voi saada kolauksen. Mutta onko se silti ok?
Meidän mielestämme – periaatteessa kyllä. Työntekijällä on oikeus nostaa esiin epäkohtia. Mutta tähän liittyy myös tärkeä "mutta".
Sananvapaus ei ole täysin rajaton. Työsuhteessa työntekijällä on lojaalisuusvelvollisuus, joka on usein kirjattu työsopimukseen tai seuraa työsuhteen luonteesta. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että työntekijän tulee välttää sellaista toimintaa, joka vahingoittaa työnantajaa – erityisesti, jos kyse on esimerkiksi liikesalaisuuksien vuotamisesta tai työpaikan maineen tahallisesta vahingoittamisesta.
Tässä tilanteessa et kuitenkaan rikkonut mitään sopimusta. Et puhunut kilpailijalle tai paljastanut luottamuksellisia tietoja. Yritit ensin ratkaista asian sisäisesti, ja kun se ei tuottanut tulosta, kysyit neuvoa avoimesti ja asiallisesti.
Jos kyseessä on toistuva epäkohta, saatat jopa estää suuremman kriisin syntymisen – ja silloin teko voi olla sekä työntekijän että työnantajan edun mukainen.
Siitä huolimatta suosittelemme aina, että ongelmat pyritään ensin ratkaisemaan organisaation sisällä. Avoimuus ja oikeudenmukaisuus kuuluvat hyvään työelämään – niin työpaikoilla kuin yhteiskunnassakin.
Mitä me oikeastaan ajattelemme?
Sanottakoon suoraan: meidän mielestämme vastuu on ennen kaikkea työpaikalla.
Tämä ei ehkä ole kovin radikaali väite, mutta uskomme vahvasti, että työnantajan tehtävä on luoda sellainen kulttuuri, jossa työntekijä voi käyttää sananvapauttaan turvallisesti – myös silloin, kun puhe tuo esiin yrityksen kipukohtia.
Mutta entä sinä? Käytä ääntäsi! Kerro mielipiteesi, jaa arvojasi ja ota kantaa. Me tuemme sinua – niin kauan kuin viestisi ei ole vihamielinen eikä riko luottamuksellisuutta tai lojaalisuutta. Niissä kohdissa menee raja.
Muilta osin – anna palaa! Sananvapaus on yksi vahvan demokratian hienoimmista piirteistä.
Siinäpä pohdittavaa loppuviikolle.
